Seppo Tuominen oli alkuun hoitanut tietojen arkistoinnin mappeihin, mutta kun homma turposi kuin pullataikina, kävi asioiden hallitseminen hankalaksi.
Ratkaisuksi hän päätyi korttipohjaiseen kortistoon, jossa jokaiselle "löydetylle" sukulaiselle oli oma kortti. mm. Sigfridille oli kaksikin, koskapa tietoa oli sen verranpaljon, että kaikki ei mahtunut yhdelle. Kortistossa oli välilehti jokaiselle 8:lle sukupolvelle, ja kortit olivat kussakinvälissä perheittäin ikäjärjestyksessä.
Sukuhaaroja ruvettiin kutsumaan värien mukaan, ja ne olivat sukuhaarojen vanhuusjärjestyksessä keltainen, sininen, ruskea, vihreä ja punainen.
Kuitenkin korttien nopea löytäminen tuli ongelmaksi, kun sukupolvessa 1 oli kaksi korttia ja 8 muutama sata kappaletta.
Aulis Tuominen sai 1975 hoitaakseen suvuntutkimisen, ja samalla kortisto siityi hänelle. Kortistoon kehitettiin uusi koodijärjestelmä, jossa koodin numeroiden määrä kertoi mikä sukupolvi oli kysymyksessä ja viimeinen numero kertoi kuinkamones lapsi perheessä henkilö oli.
Auliksen koodi on 13325266
1 = Sigfrid Eerikinpoika
3 = Eric Sigfridinpoika
3 = Matts Eerikinpoika
2 = Henric Joensuu
5 = Kaarle K Henriksson
2 = August Tuominen
6 = Urho Tuominen
6 = Aulis Tuominen
Järjestelmä oli selkeä ja helppo käyttöinen, mutta tietokoneet olivat kovasti tulossa.
Atso Mäkinen kehitti sukututkimusohjelman, yhteistyössä Aulis Tuomisen kanssa, jonka tietojen hallinta perustui em. sukukoodiin, ja tälle kortiston tiedot voitaisiin siirtää. Ohjelman hankinta päätettiin 26.10.1986 ja hinta olisi 1200mk.
Aulis Tuominen siirsi kortiston tiedot tietokoneelle 1987